Päivää. No mitäs sinnepäin kuuluu?
Eipä ihmeempiä. Uusia (ja vähän vanhempia) biisejä treenaillaan levyn nauhoitusta silmällä pitäen. Pientä pakkasta pitää ja kaikilla on niin mukavaa...

No te olette siis viimein  allekirjoittaneet sopimuksen Black Mark:in kanssa... Kerroppa tuosta hieman! Sanoit, että lisäksi Solistium (muistaakseni?) tarjosi myöskin diiliä... olikos muita (harkitsemisen arvoisia) diilejä tarjolla? Miten päädyitte tuohon tulokseen? Black Mark:han on ihan kohtalaisen kokoinen yhtiö, eikä niinkään ug-lafkana tunnettu, vai  mitäs mieltä olet? Onko kivaa olla Bathoryn kanssa samalla lafkalla? Ja lisäksi olette tehneet uuden treeni-promon (?) sekä ottaneet osaa parille kokoelmalle... Oletteko saaneet paljonkin alustavaa palautetta? Mitä pidät black markin muista artisteista? Kuinka paljon ´96 demoanne on mennyt kaupaksi?
 Hmmm, tulipas sitten ihan riittävästi kysymyksiä kerralla. Noh, ensinnäkin, Black Markin ja Solistitiumin tarjoamat diilit olivat ihan hyviä mille demobändille tahansa, mutta valintamme kohdistui Black Markiin, koska heidän tarjouksensa oli hieman edukkaampi meitä ajatellen. Mistään kummallisen suurista summista ei todellakaan puhuta. Black Mark antoi esim. vapauden meidän itse valita studio, jossa nauhoitamme, kun taas SOL halusi meidät välttämättä Tico-Ticolle, jonne reissaaminen olisi ollut tuskien taival ja kärsimyksen ylistys (600-700 kilsaa matkaa yhteen suuntaan...). Myös pari muuta yksityiskohtaa käänsivät valintamme Bathoryn, Edge of Sanityn, Lake of Tearsin ym. “lafkakavereiksi”. Diili on yksivuotinen, minkä jälkeen sitten katsotaan mahdollinen jatko (riippuu tietysti hyvin paljon levymme saamasta palautteesta, luonnollisesti).
 Niin, Black Mark ei tosiaan ole mikään aloitteleva lafka, minkä kyllä huomasi esim. sopimuksen pituudesta ja yksityiskohtaisuudesta. Piti ihan luetuttaa sopimusteksti kertaalleen eräällä englantia puhuvalla tyypillä, kun meillä alkoi olla vaikeuksia ymmärtää keskimäärin 8 rivin pituisia lauseita, joiden sanat ja kielioppi eivät olleet mistään helpommasta päästä. Toivottavasti tulevaisuudessa ei esiinny mitään pilkunnussintaa lafkan taholta, vaikka kyllä suurin piirtein ymmärrämme velvollisuutemme ja oikeutemme.Isohkolla lafkalla olossa on kyllä selvät etunsa, esim. jakelu lähes ympäri maailman on takulla kunnossa ja “vanhan tekijän” kanssa on varmaan helpompi ja turvallisempi olla tekemisissä kuin jonkun aloittelevan lafkan, jota hoitaa yksi tai kaksi hemmoa. En sano, etteikö SOL olisi ollut luotettava, päinvastoin, minulla on Carstenista vain positiivisia kokemuksia. Takavuosinahan Black Markilla oli jonkinlainen jätöslafkan maine, jolle kelpasi mikä roska tahansa (Necrosanct, Agressor ja joitain muita), mutta luulenpa, että ne ajat ovat jo mennyttä, ainakin nyt, kun mekin olemme Black Markilla (heh heh...). Kokoelmacd:t, joilla olemme viime aikoina esiintyneet, ovat Velvet Music Internationalin triplakokis Encyclopedia Pestilentia, jossa olemme yhdessä 49 muun - lähinnä black metal - bändin kanssa edustettuna, eduksemme tai sitten ei. Toinen on juuri Black Markin Out of the Box, josta saamamme positiivisen palautteen perusteella Black Mark diiliään tarjosikin. Tavallaanhan tämä diili on Black Markille jonkinlaista varman päälle pelaamista, koska maksavan yleisön mielipiteitä piti ensin kuunnella, mutta mulle henkilökohtaisesti se ei juurikaan alenna sopimuksen arvoa. Tulossa olisi myös italialaisen Ematofagian kuuden bändin kokoelma, jossa meidän osuutemme koostuu tokan demon b-puolesta ja biisistä Moonlight’96 (parempi versio ekan demon ekasta biisistä). Italiaanoista ei ole mitään kuulunut kuukausiin, pitänee vähän muistuttaa ja hoputtaa hemmoja.
 Black Markin muut artistit... Viisi parasta ovat ehdottomasti Bathory (mikäpäs muukaan) & Quorthon, Edge of Sanity, Lake of Tears ja edesmennyt Cemetary, jotka ovat pitkän aikaa kuuluneet eräisiin henkilökohtaisista suosikeistani. Myös maanmiehemme Scum on ihan ok, ainakin ne biisit, mitä olen Metalliliitosta joskus kuullut. Itse asiassa en edes muista kovin montaa muuta bändiä, jotka lafkalla ovat. Vain Memento Mori, Fleshcrawl, Corporal Punishment, Purity ja Necrophobic tulevat mieleen. Toivottavasti saataisiin muutamia lafkan muitakin julkaisuja ilmaiseksi, jotta pääsis tutustumaan muihin bändeihin.
 Us mere mortals:ia on jäljellä about 50 kappaletta 800:n painoksesta, noin 130 on mennyt promootioon tai vaihdossa. Ihan riittävästi, mutta sais kyllä päästä jo eroon noista lopuistakin. Halvalla lähtee, varsinkin isommat määrät (distrot huom.!).

No... onkos CM:llä jonkinlainen "konsepti", aihe/tms.? Sanoituksennehan ovat siis mm. ihmiskunnan kuolevaisuudesta, luonnon mahdista, ym. asioista ja yleisesti ottaen henk. koht. tuntemuksistasi... pitääkö sinusta sanojen ja musiikin olla selkeä kokonaisuus? Suomessahan nyt tuntuu olevan jo koht. paljon bändejä, jotka laulavat siitä kuinka tuskallista elämä on ja kuinka kylmää ja synkkää täällä pohjolassa on, mikähän tuollaisen sai alulle? Sentenced? Norja? Molemmat?? Miten sanasi yleensä syntyvät? Onko se kenties pitkä, monimutkainen ja tuskallinen prosessi, tarvitsetko paljon ideoita jne. vaiko kirjoitatko ihan tuosta vaan paperille ajatuksiasi? Nykyäänhään tuntuu myöskin olevan "muodissa" kirjoittaa jotain täyttä 100% roskaa ja sitten kutsua sitä runoudeksi.. siis tyyliin: lennän yössä, olen metsässä ja pohjoinen tuuli puhaltaa kuussa jne. mitäs tuosta ajattelet?
 Ei oikeastaan CM:llä, mutta itselläni nuo sanoitukset ovat monasti keskittyneet juuri noihin edellänainittuihin aiheisiin, tosin muutamat uudet lyriikat sitten poikkeavat aika radikaalisti edellisistä. Onkohan se sitten sitä kehittymistä tai jotain? Tuo “mortality” -aihe alkaa olla omalta osaltani jo aika loppuunkaluttu ja -kulutettu, ja onhan mieleni sokkeloisissa syövereissä paljon muutakin, jota kuulijakunnalle voisin sanoituksin välittää, vaikken nyt mikään sanansaattaja tai saarnamies tahdo todellakaan olla. Metallimusiikkiin voi mielestäni kytkeä mitä moninaisimpia sanoituksia ja kirjoittaa lukemattomista aiheista, että musiikin ja sanojen täydellinen kytkeminen toisiinsa ei välttämättä ole niinkään helppoa. Tosin esim. My Dying Briden lohduttomuutta sekä musiikillisesti että sanoituksissa voisi sanoa aika onnistuneeksi yhdistämiseksi. Toisaalta ei sanoitusten nyt välttämättä täydy olla täydellisessä “sopusoinnussa” musiikin kanssa, koska ainahan ei musiikkia ja sanoituksia tee sama henkilö. Mistä sitä tietää, millaisissa tunnelmissa joku on tehnyt riffejään, kun niihin alkaa sanoituksia väsäämään ja sovittelemaan?
 Luulenpa, että ketään ei voida erityisesti nimetä ns. synkkien luontosanoitusten aloittajaksi. Ja onko sillä sitten mitään väliä?
 Sanoitukseni syntyvät usein pienistä säkeenpätkistä, joista alan kehitellä isompaa kokonaisuutta, jos mielikuvitusta ja tarmoa riittää. Kirjoitan vain mitä mieleen tulee aiemmin tehdyistä riveistä ja sanoista, ja alkuun lappuset täynnänsä rivinpätkiä, huomautuksia, ym. saattavat näyttää melko kaoottisilta. Vähitellen kaaokseen syntyy jonkinlaista harmoniaa eli rivit alkavat muotoutua paikoilleen ja sanoituksiin tulee jotain ideaa. Lopulliset versiot tietenkin sovitan treenibiiseihin, niin että sanat sopivat myös musiikkiin. Tällöinkin saattaa vielä tulla paljon muutoksia, lisäyksiä tai jotain on pakko jättää pois, jollei millään saa sovitettua musiikkiin. Väkisin en rupea mitään säkeistöjä musiikkiin tunkemaan vain siksi, että haluan jonkun kohdan olevan juuri niin, vaan sanoitusten on sovelluttava myös musiikkiin enemmän tai vähemmän selkeästi. Eli alku on melkoista tajunnanvirtaa, mutta viimeistelyvaiheessa sovituksen täytyy olla kohdallaan, joka saattaa joskus tuottaa vittumaista päänvaivaa. Tähän asti olen kuitenkin selvinnyt, joten miksei jatkossakin. Eipä sillä niin väliä, mitä joku kirjoittelee sanoituksiinsa. Jos pystyy sovittamaan sanoitukset omasta mielestään järkevästi musiikkiin, niin tehköön vaan vaikka miten yliampuvia “puutaheinää” -sanoituksia. Niin, ja eihän kirjoittaja välttämättä ole tarkoittanut lyriikoillaan sitä, mitä niiden lukija niistä ajattelee. Kielikuvat, vertaukset tms. voivat johtaa lukijan mielleyhtymät aivan toisaalle kuin mitä sanoitusten kirjoittaja on sanojaan tehdessään miettinyt (jos on mitään). Ei kaikkea tarvitse aina ymmärtää tai selittää.

Mitä (metalli) musiikki sinulle merkitsee? Miksi juuri metalli?
Elämäntapaa, josta en kuvittelisi pystyväni luopumaan. Päivittäinen enemmän tai vähemmän metallinen musiikkiannos on saatava... Addiktio? Ehkä. Vuonna ‘89 kuulin ensimmäisen kerran metallia - Running Wildin Port Royal -lp:n - eikä sen jälkeen mikään muu musiikki ole tuntunut niin “oikealta”. Eri metallilajeissa esittäytyvät ihmisten tuntemusten ja tunteiden koko kirjo mielestäni paremmin kuin missään muussa musiikin lajissa, joten miksi kuunnella jotain paskaa mainstream kertakäyttöpoppia tai muuta paskaa? Metal forever, lausahtaisin nyt tähän paikkaan.

Mikä on metallin tulevaisuus? Mihin suuntaan sitä ollaan menossa, kun jotkut bändit kuulostavat enemmän pseudo-klassiselta musiikilta, ambientilta tai... toisaalta bändit kuten Gehennah jne. pitävät true metal meininkiä yllä... Kommentteja? Mikä on metallia, mikä ei? Mikä metallista tekee metallia?
 Mitähän se TRUE metal mahtaa olla? Vastauksia löytyy varmaan yhtä monta kuin kysyjääkin. Jokainen tehköön sitä musiikkia, mitä itse haluaa ja parhaaksi näkee. Eihän kukaan myöskään voi tarkasti sanoa, mikä on metallia tai mikä ei, koska metalliin on niin paljon otettu vaikutteita muista musiikkityyleistä, ettei hullukaan kohta pysy perässä eri luokitusten ja lokerointien kanssa. Joillekin metalli on Manowar, toisille Emperor, joillekin Death, toisille Black Sabbath. Vitut minä mikään ole sanomaan, mikä on sitten sitä (ainoata?) oikeata metallia. Enkä välitäkään. Nämä uudet vanhaa metallityyliä soittavat bändit (Gehennah, Bewitched, Infernö, Nifelheim, Aura Noir) ovat kyllä ihan kuunneltavia, mutta toisaalta suurin osa näistä ovat vain muiden bändien jäsenten projekteja. Joten ottavatko kaikki sitä sitten niin tosissaan kuin omaa bändiään? Tai varmaan se onkin tarkoitus.

No  miten keiikatilanne nyt? Miten tärkeitä keikat ovat teille? Soititte ainakin tässä tänävuonna Lahdessa yhdessä Mustan Kuun Lapsien, Yearningin, Count de Nocten ym. kanssa... miten tuo keikka meni? Mitäs tuosta esiintyjä listasta pidät? Entä tuon jälkeen... oletteko soittaneet ollenkaan? Entä käytkö itse paljon keikoilla? Mikä on paras näkemäsi live-bändi? Lahden keikka meni meidän osalta ihan hyvin, vaikka soundit olivatkin enemmän tai vähemmän epäselvät ja suttuiset, sekä lavalla että yleisölle. Esiintyjälista Lahdessa oli hyvin valittu, sopiva sekoitus kokeneempia bändejä (Let Me Dream, Morningstar) ja uusia, vain demon tai kaksi julkaisseita yhtyeitä. Eipä olla livenä riehuttu tuon Judgment Nightin jälkeen. Joulukuun puolessa välissä meillä olis mahdollisuus heittää Turussa keikka, mutta kitaristin perkele ei jostain mulle tuntemattomasta syystä ole kiinnostunut koko asiasta. Ei kai sitten voi mitään. Itse pidän kyllä keikoista, sekä itse lavalla että katsojana. Kuuluuhan keikkailu (vaikkakin epäsäännöllisempikin) metallibändin velvollisuuksiin tai oikeuksiin, miten päin sen nyt sitten tulkitsee. Lavalla on helvetin hienoa riehua ja karjua keuhkot pihalle, varsinkin jos osa yleisöstä meuhkaa samaan tahtiin lavan edessä. Tosin suomalainen ug-yleisö on melkoisen passiivista, seisoskellaan tai istuskellaan vain salin takana synkkä ilme kasvoilla... Käyn isommilla keikoilla aina kun rahatilanne antaa myöten eli kolme-neljä kertaa vuodessa. Eipä tänne Peräpohjolaan kyllä liikaa isompia bändejä tunnu eksyvänkään, joten ei montaa keikkaa ole tullut menetettyä. Ug-keikoilla käyn kyllä mielelläni, mutta vain lähistöllä, sillä niille on yleensä vähemmän kavereita lähdössä, jolloin matkakulut tulevat suhteettoman kalliiksi, jos lipun hinta on vain pari-kolme kymppiä, ja matkojen kaksi-kolme kertaa enemmän.

No kun CM:n luokittelu ei ole vaikkapa "dark metal" tai vastaavaa, niin kysyisinpä onko sinusta tarpeellista luokitella bändejä kaikenlaiseksi trollforestvikingfolkblackishclassicsatan-metalliksi, tai miksikään? Minusta kuitenkin se antaa jotenkin "vajaan" kuvan jos sanoo, että "musiikkiamme ei voi luokitella miksikään", mutta toisaalta myöskin väkinäiset "originaalit" (=tekaistut) nimitykset ovat... ärsyttäviä, mitäs mieltä sinä olet?
Siinä on kyllä ongelmaa kerrakseen... Bändin musatyylin luokittelu johtaa eittämättä myös samaan lokeroon sijoittamiseentulevaisuudessakin, ja tavallaan eräänlaisen ennakkoasetelman syntymiseen kuulijakunnassa, joka bändin flyereitä tai mainoksia näkee. Eri ihmisillä on joka tapauksessa erilaiset käsitykset siitä, mitä esimerkiksi black metal on, joten sanan black vilahtaessakin osa ihmisistä heti yhdistää bändin johonkin saatananpalvontaan ja pingviinimaskeihin. Kyllähän jotkut luokittelut kuulostavat kieltämättä melko hupaisilta, mutta loppujen lopuksi bändin on kuitenkin jotenkin yritettävä kuvailla soittamaansa musiikkia, vaikka tekaistujen nimitysten avulla. Ja kuitenkin näissä kuvailuissa piilee aina se vaara, että kaikki eivät ymmärrä niitä samalla tavalla, mikä jälleen johtaa väärinkäsityksiin bändin “imagosta”. Hmmm, perkeleellistä...

Onko underground sinusta kuollut? Ainakin sen raja "mainstreamin" välillä on epäselventynyt huomattavasti, eikö? Onko sinusta järkevää lopettaa kuuntelemasta jotain bändiä, josta on ennen pitänyt, vain koska se myy "liikaa "levyjä? (esim. Dimmu Borgir ja Cradle of Filth) Mitä jos te saisitte diilin Nuclear Blast:ilta? Entä kuinka kauan olet ollut mukana ug-ssa?
 Ei underground ole mielestäni kuollut tai kuolemassa, tosin yhä useammat bändit aloittavat soittamaan vain levytyssopimus tähtäimessään, eli hypätään trendien mukaan. Erittäin huomattavaa tämä on ollut uusien black metal bändien keskuudessa, kun suttuisilla treenidemoilla ja muka-pahoilla bändikuvilla saadaan diilejä aivan liian helposti.  Kyllä bändi voi olla “ug-bändi”, vaikka onkin julkaissut levyjä. Kysehän on itse asiassa vain siitä, paljonko levyjä myydään. Jos italialainen bläkkibändi on julkaissut jo kaksi tai kolme kokopitkää, mutta myynyt niitä yhteensä vain jotain 10000 kappaletta, niin ei kyllä kovin mainittavasta kuuluisuudesta voitane puhua. Siinä ei kyllä ole mitään mieltä, että lopettaa jonkun bändin levyjen kuuntelemisen ja/tai ostamisen, jos levy on esiintynyt esimerkiksi listalla tai sitä on myyty kymmeniä tuhansia ympäri maailmaa. Loppujen lopuksihan kyse on itse levyn sisällöstä, musiikista, kuin siitä, kuinka moni sitä kuuntelee tai ostaa. Nykyään kyllä näkee paljon enemmän porukkaa varsinkin black metal bändien (CoF, Emperor jne.) paidat päällään kuin ennen, mikä osaltaan on osoituksena ennen pienen kuulijakunnan musiikin leviämisestä suurempaan tietoisuuteen. Toisaalta se on hyväkin asia, sillä isompien bändien innoittamana uudet “fanit” voivat kiinnostua pienistä demobändeistäkin sekä lopettavat kannattamasta poppiteknoroskaa taikka jotain pilluheviä (håh håh...). Mutta minkäasteista näiden uusien tyyppien kannatus sitten on, onkin ihan eri asia. Kuuntelevatko he (black) metallia ja pukeutuvat Cradle of Filthin huorapaitoihin vain kapinoidakseen ja shokeeratakseen mainstream-porukkaa ja esim. vanhempiaan, vai onko kyseessä aitoa kiinnostusta metallimusiikkia kohtaan? Ota siitä sitten selvää. Ei mulla mitään sitä vastaan, jos Nuclear Blast tarjoaisi meille hyvää diiliä. Kaikkihan riippuisi tietysti heidän vaatimuksistaan, myönnytyksistään jne. Katson “liittyneeni” underground-toimintaan joskus vuoden ‘92 lopulla, jolloin tilasin Rumban ilmoituksen perusteella Obfuscationin (silloin Obscene) Greed-demon. Vuosi-pari sen jälkeen tilailinkin aika paljon erinäisiä kotimaisia demoja ja zinejä ihan puhtaasta uutuuden viehätyksestä eli mielenkiinnosta kaiken maailman metallinvääntämistä kohtaan. Joskus samoihin aikoihin aloitin myös tapetreidauksen joidenkin tyyppien kanssa, ulko- ja kotimaasta. Viime vuosina tilailu on jäänyt vähemmälle, mutta treidailu jatkuu yhä muutaman kaverin kanssa. Demoja ja zinejä on luonnollisesti tullut jonkun verran vaihdossa CM-demoihin sekä haastiksien/arvioiden ansiosta.

Miten olette mielestäsi kehittyneet tuosta ekasta demostanne? Minusta nykyinen linja ainakin on vitusti rankempaa (tosin soundeillakin saattaa olla osuutensa)... Miten pitkälle bändi voi sinusta kehittyä, ilman, että ikäänkuin "hylkää juurensa", vai onko sinulle tuolla asialla juurikaan merkitystä? Esim. Metallica? Edustaako bändin nykyinen linja sinusta huimaa kehitystä (heh-heh) vaiko jotain aivan muuta?
 Sanoisinpa, että olemme kehittyneet multipaljon ekasta demostamme. Ensinnäkin tokalla demolla (ja tulevalla levyllä) soundit ovat helvetisti paljon paremmat kuin ekalla, mikä osittain johtui studiokokemattomuudestamme, vain Jaakko oli aiemmin ollut nauhoittamassa oikeassa studiossa (Cerebrumin promo’94). Myös rumpalinvaihdokset vaikuttivat paljon, sillä ekalla demolla Teppoa sai melkein kädestä pitäen opettaa, että miten niihin rumpuihin kuuluu takoa eikä taputella. Sami toi huomattavan rankkuuslisäyksen tokalle demolle, ja takominen alkoi kuulostaa kunnon metallirumpaloinnilta. Nykyinen rumpalimme Atte on kuitenkin mielestäni vielä parempi rumpali, koska hänen takomisessaan yhdistyvät sekä voima että tarkkuus, joka Samilla välillä unohtui.  Jokainen bändihän kehittyy niin kuin itse parhaaksi näkee. Metallica on valinnut kaikkia miellyttävän mainstream-linjan, mutta olkoon se heidän valintansa, vaikka en kyseisestä paskasta pahemmin välitäkään. Ekat neljä levyä ovat kyllä tavallaan metallin kulmakiviä, jos niin voidaan sanoa. Kuinkahan moni nykyinen Metallica-fani mahtaa pitää Kill’em allista yhtä paljon kuin paskaLoadista? Toivottavasti ei kukaan.

No tuossa taannoin kerroit, että olette etsimässä vakituista kosketinsoittajaa, onko homma edistynyt juuri ollenkaan? Entä mitä ajattelet syntikoiden/pianojen/viulujen/huilujen/kuorojen jne. käytöstä metallimusiikissa?
Erääseen tyyppiin olin yhteydessä asian tiimoilta, mutta koska hänellä ei ole tällä hetkellä omia syntikoita, niin päätimme odottaa levyn valmistumisen jälkeen, ettei tarvitse ruveta kiireessä treenaamaan levyllistä biisejä joskus loppuvuodesta. Jari ja Hatakka varmaankin soittavat syntsaosuudet levylle studiossa. Keikallehan syntsansoittaja olis mitä parhain, että voitaisiin esittää biisejä sellaisina kuin ne nauhalla ja levyllä on.  Oikein käytettynä syntsat ja muut ei niin metalliset instrumentit tuovat mielestäni hienoa lisäväriä metalliin. Toisaalta bändit kuten Crematory luottavat ehkä liiaksikin syntikoiden vaikutukseen, sillä mielestäni em. bändi olisi melko mitäänsanomaton ilman syntsia. Myös liiallinen keskittyminen siihen, että levyltä löytyy helvetisti erilaisia soittimia voi viedä myös huomion pois pääasiasta, eli tarttuvien ja mielenkiintoisten biisien luomisesta. Ja kun erilaisia soittimia käytetään biiseissä, niin tulemme taas aiemmin pohtimaamme ongelmaan, että mikä onkaan sitten metallia ja mikä ei.

Mitäs noin yleisesti ottaen ajattelet suomen scenestä? Täällähän ei (ainakaan vielä) ole ollut vastaavaa juttua kuin black metal norjassa ja taannoin death metal ruotsissa (ja floridassa), eiköhän tuolla ole kuitenkin hyvät ja huonotkin puolensa? Entäs bändit, kuten: Unholy, Beherit, Impaled Nazarene, Thy Serpent jne. ?
Metalliscene Suomessa on valitettavasti alkanut keskittyä yhä enemmän kaiken maailman black metallia vääntäviin bändeihin, kuten esim. uusista zineistä voi huomata. Kuitenkin, mielestäni Suomessa on paljon hyviä tai hyvän potentiaalin omaavia bändejä, osa bläkkibändeistäkin. Sitten ovat tietysti nämä wannabe -hurjimukset, jotka ovat niin synkkiä ja pelottavia, kusevat hautakiville ja kääntelevät ristejä miten päin sattuu, että ei oikein tiedä sääliäkö vai nauraa. Tähän asti olen kuitenkin yrittänyt olla pahemmin välittämättä tästä ns. mustasta massasta tai heidän (anti)mielipiteistään. Onneksi täällä ei ole mitään erityistä bm- tai dm -buumia ollut, sillä sehän on nähty miten siinä ajan mittaa käy: kolmannen ja neljännen polven kopioijia alkaa syntyä kuin sieniä sateella ja bändien määrä alkaa olla keskimääräiseen tasoon verrattuna suurempi. Unholy: luonut oman tyylinsä, odottelen mielenkiinnolla tulevaa “re-union” -levyä. Eka levy mielestäni paras, varsinkin kitarasoundit on ylimaallisen loistavat. Beherit: Holocausto tekee nykyään aivan luokatonta teknosontaa, olis edes muuttanut bändin nimeä, eikä pilata Beheritin kulttimainetta skeidallaan. Drawing down the moon henk.koht. suosikkini, vanhempi tuotanto aika helvetin kaoottista. Tärkeä merkitys Suomen underground scenen tunnetuksi tekemisellä 90-luvun alussa. Impaled Nazarene: yksi suosikkibändeistäni kautta aikojen. Luultavasti vain Suomesta voi tulla näin mielipuolisen perverssi ja sekopäinen yhtye. Sairasta kreisibläkkipunkkia! Eräs Suomen metallin vientivalteista? Thy Serpent: ottanut johtoaseman Suomessa toisen polven metallibändien joukossa. Itse en paljoa Sun Käärmettä kuuntele, mutta ihan toimivia ja tyylikkäitä Tenetz on biiseihinsä väsännyt. Joka tapauksessa kansainvälisen tason melobläkkiyhtye. Biisit vähän puuduttavia pituutensa puolesta. Vois olla livenä hieno kokemus, vaikka keikat onkin pannassa TS-leirissä.

Teidän ekan demonne nimi "just another cold wasteland" ikäänkuin tuo mieleen, että "no men nyt olemme taas 1 uusi bändi joka laulaa kylmästä pohjoisesta jne"-tyylistä, tosin sinun tuli jo aiemmion tuohon vastattua... Tarkoituksellista ei varmaankaan myöskään ole "Us mere mortals" titteli, jonka voisi hyvinkin jonkun black metal bändin käytössä olevan päinvastainen, eli "us mighty immortals", tai jotain vastaavaa...?
Tuo JACW -titteli tarkoitti lähinnä maailmaa, jossa elämme, tai jotain sellaista. Olihan nuo ekan demon sanoitukset osittain hieman kliseiset, mutta jostainhan se on perkele kuitenkin aloitettava. Tosiaan, tuo tokan demon titteli on jonkinlaista vittuilua kylmien metsien kuolemattomille sotureille, joita mikään ei voi haavoittaa. Kaikki lähdemme aikanaan, useimmin vähemmän kunniallisesti... Kuka helvetti nyt kuvittelee kohtaavansa viimeisen päivänsä jotenkin suurenmoisin ja mahtavin elkein, kun seniiliys ja dementia ovat vieneet viimeisetkin järjenrippeet? True evil black metal -vaari, tietenkin!

Ja sitten... Onko teillä paljon uusia biisejä kasassa? Millaista materiaalia tuo teidän tuleva CD:nne tulee sisältämään ja onko ajankohdasta minkäänlaista tietoa? Olisitteko halukas tekemään kiertuetta tms., jos siihen vain mahdollisuus aukeisi?
Uudet (siis tänä vuonna tehdyt) biisit tulevat muodostamaan suurimman osan debyyttilevystämme. Pari vanhempaa tullaan myös sisällyttämään mukaan. Uusia biisejä on jotain 8-9 enemmän tai vähemmän valmiina. Levy sisältää Crimson Midwinterin näköistä ja tuntuista musiikkia, joka ei toivottavasti jätä ketään kylmäksi. Asennetta, aggressiota, tunnelmaa... Sittenpähän kuulette. Studio on varattu viikoksi, alkaen tammikuun 3. päivä. Levy julkaistaan ennen ensi kesää, toivon mukaan.
 Jos Black Mark tai joku muu kustantaisi kaikki kiertuekulut, niin mikä ettei. Olishan se varmaan helvetin hienoa nähdä vähän meininkiä ulkomaillakin. Tietääkseni keikat Euroopassa ovat ainakin asiallisempia, koska porukka riehuu enemmän mukana kuin täällä jylhässä Pohjolassa.

Olipa tuossa aiemmin puhetta vanhoista "kulttibändeistä", kuten Manowar, Bathory, Celtic Frost, Kreator, Sepultura, Death jne. kaikista noista (ja muistakin) on lähes 100% joko vaihtanut linjaansa tai lopettanut... mitäs pidät esim. edellä mainittujen bändien uudemmasta tuotannosta? (no CF on tietysti lopettanut...) Joku re-union boomi näyttää myöskin iskeneen (Exodus, Venom jne.)
 Manowar rules edelleen! Eihän sille mitään voi. Voisivat vaan julkaista levyjään vähän useammin, prkl! Enpä sanoisi, ettäManowar kauheasti on linjaansa muuttanut... Bathoryn Requiem ja Octagon eivät oikein jaksa innostaa, vanhat bläkki- ja viikinkilevyt ovat sitä vastoin lähes jumalaisia, vaikka ovatkin nauhoitettu sellaisissa olosuhteissa, että huh huh! Vanhat Celtic Frostit + Hellhammer kuuluvat myös ikisuosikkeihini, tosin Into the pandemoniumin jälkeen julkaistut permanenttihevilevyt ovat aivan suolesta ja jättivät vain vitutuksen, kun bändi sitten lopulta hajosi. Kreator on myös perkeleellisen hyvä, siis Coma of souls ja sitä ennen julkaistut levyt. Renewal, Cause for conflict ja Outcast eivät enää omaa sitä primitiivistä thrash-mentaliteettia, mitä noissa 80-luvun, ehkä legendaarisiksikin muodostuneissa, levyissä saattoi aistia. Death, hmmm, uudemmat ovat hiukan menneet ohi taikka yli, sillä en hirveästi jaksa kuunnella sellaista teknistä tilutusta. Ekat kolme albumia ovat kyllä alansa huippuja, ja onhan Deathillä jonkinlainen status yhtenä death metallin aloittajista. Että Zombie ritual vaan! Sepulturan vanhat ovat sitten todellisia blackthrash-täräyksiä. Primitiivistä ja niin Saatanan asiallista kuin vaan olla voi! Samaa voi sanoa melkein kaikista tuon ajan Cogumelo-bändeistä. Myös Roots on ihan asiallisen asenteellinen levy, ja Beneath the remains ja Arise jonkinlaisia death/thrashin kulmakiviä, ainakin mulle. Chaos A.D. on ainoa Sepultura-julkaisu, josta en pahemmin jaksa välittää, vaikka on siinäkin muutama mukiinmenevä biisi.  Vitun tärkeä merkityshän näillä uranuurtajabändeillä on, koska niiden esimerkkiä seuraten ja musiikista innostuen monet tämänkin hetken suuret nimet saivat alkunsa. Teen kunniaa. Tiedä sitten mistä nuo re-unionit on oikein saaneet alkunsa. Tekis se Exodus nyt sitten ihan uusista biiseistä koostuvan cd:n, niin ei tarttis miettiä, että oliko jätkillä vaan rahat loppu vai haluaako ne tosiaan yrittää uudestaan. Mercufyl Faten re-union tai talviunesta herätys oli kyllä helvetin hieno juttu. Venom, Kiss, Sex Pistols... No jaa, eipä hirveästi kiinnosta.

No sanoppa nyt mitä itse olet lähiaikoina kuunnellut? Mitkä bändit saivat sinut innostumaan metallista? Entä onko sinulla mitään "kestosuosikkeja" tms.?
Viime aikoina stereoissa on soinut Sisters of Mercy, joka ensimmäisten kuuntelukertojen epäluulon jälkeen on osoittautunut helvetin loistavaksi yhtyeeksi. Täytyy vielä hommat jostain pari puuttuvaa albumia. Kestosuosikkeja on tullut jo pitkin haastista mainittua, mutta lisätään vielä jokunen bändi: vanha Possessed, vanha Slayer, Carpathian Forest, Cradle of Filth (silloin tällöin), Pyogenesis (minilp:stä lähtien kaikki), Moonspell, Type O Negative, Beseechin demo’95, Paradise Lost, Storm, Black Sabbath (viisi ekaa), Running Wild, vanha Helloween ja Iron Maiden (“unohtuivat” välillä, onneksi löysin uudelleen), Godsendin eka cd, Immortalin eka, Sentenced, Morbid Angel, Obituary, Skyclad/Sabbat, Nattvindens Gråt/DMB ja jotain muuta.
 Kuten aiemmin tuli todettua, Running Wildin levy Port Royal saattoi mut tälle tielle aikoinaan. Silloin kuuntelin lähinnä 80-luvun speed/thrash/heavy -metallia, kuten Anthrax, Sacred Reich, Testament, Exodus, Mortal Sin, Sacrifice, Dark Angel, Coroner jne. sekä jo aiemmin mainitsemiani vanhempia bändejä. Musamaku kehittyi siitä sitten rankempaan suuntaan eli death metalliin ja Ruotsin sekä Floridan bändit alkoivat tulla tutuksi. Myös black metallia alkoi tulla kuvioihin sitä mukaa kun bändien määrä kasvoi. Nyt ympyrä on tavallaan sulkeutunut, koska kuuntelen usein jotain 10 vuotta vanhoja vinyylejä, sekä musiikkimakuni on tietenkin (?) laajentunut kattamaan myös kaikenmaailman goottirokin ym. “löysemmän” musan tai mitä se lieneekään. Noh, metallia en tule toivottavasti koskaan hylkäämään, koska se on tehnyt musta sen, mitä tällä hetkellä olen.

Aiheesta toiseen, mitä mieltä itse olet maailmasta, täällä vallitsevista uskonnoista, kusipäistä jne. onko kaikki päin persettä? Onko toivoa? Vai onko kaikki sittenkään niin huonosti?
 Tätä aihetta jos rupeaisi vatvomaan, miettimään ja selittämään perinpohjaisesti, niin siinähän menisi ikä ja (mielen)terveys... Yritän ilmaista kantani lyhyehkösti. Välillä tosiaan tuntuu, että meitä ympäröivässä maailmassa ei ole mitään järkeä ja suurin osa ihmisistä muodostaa vain aivottoman ja kusipäisen massan, jota liikuttelevat valtaa pitävät auktoriteetit (poliittiset johtajat, uskonnot, raha jne.). En kuitenkaan rupeaisi toitottamaan, että kaikki on ihan päin persettä eikä mitään toivoa olisi ihmiskunnan vain raahustaessa kohti loppuaan. Itse yritän olla pahemmin välittämättä asioista ja ihmisistä, joihin “sekaantumisesta” ei saa muuta kuin vitutuksen aikaiseksi itselleen ja yrittämällä tehdä omaa elämääni niissä puitteissa kuin se on mahdollista. Eihän ikinä kokonaan voi välttää esim. joutumasta vuorovaikutukseen jonkun tyypin kanssa, joka omasta mielestäni ei ole paskankaan arvoinen, mutta olemassaoloni tuskaa tai tuskattomuutta se ei pahemmin kuitenkaan lisää, kun en vain ole kiinnostunut jostain bullshitistä, mitä pään läpi suolletaan. Jos kaikki olisi ihan päin helvettiä, eihän siinä tapauksessa olisi mitään järkeä edes yrittää elääkään enää. Toivoa on, mutta minkälaista, enpä mene sanomaan.

No mitä mieltä taas olet suomesta? Voisitko kuvitella asuvasi esim. espanjassa tai kreikassa? Monet "normaalikansalaiset" haluavat mennä ulkomaille töihin, talveksi etelään jne. entä sinä?
Onhan täällä pohjoisessa hyvinvointivaltiossa mielestäni ns. “parempi” elää kuin esim. Välimeren maissa puhumattakaan kehittymättömämmistä valtioista. Jonkinlainen toimeentulo on turvattu läpi elämän ja sosiaaliset ym. etuutemme verrattuna muihin maihin ovat aivan huippuluokkaa. Mutta voisin ehkä muuttaakin asumaan johonkin muuhunkin maahan, jos siihen olisi jokin erityinen tarve, esim. työpaikka, mutta harkitsisin kyllä pitkään ja hartaasti, olisiko se sittenkään oikea ratkaisu. En kuitenkaan ole hirveän kiinnostunut ulkomailla työskentelemisestä, joten mitä luultavimmin jään tänne Suomeen loppuiäkseni (sinunkin kiusaksesi, hähää...). Eipä nuo etelän matkatkaan pahemmin jaksa innostaa, jollei nyt joku sitten kustantaisi mua jonnekin. Kyllä sitä lähempänäkin on paikkoja missä harrastaa perisuomalaista juomakulttuuria, ja tulee vielä paljon halvemmaksikin. Ne junttisuomalaisten etelälomat kyllä tiedetään, vai mitä... Hernekeittoa ja viinaa omassa hotellihuoneessa viikon verran (noin niinkun kärjistettynä), mahtavaa ulkomaanmatkailua!
 Muuten, keitä ovat nuo “normaalikansalaiset”? Ihmisiä, jotka eivät kuuntele metallia, vai? Olemmeko me sitten epänormaaleja? Eivätkö kaikki ihmiset ole jollain tavalla epänormaaleja, ainakin joidenkin mielestä?

No sanoppa mielipiteesi seuraavista asioista:

-Venom. Ei ole oikein ikinä jaksanut kiinnostaa, en tiedä miksi. Re-union oli ihan perseestä revittyä rahastusta. Joidenkin jumala, mulle vain bändi, jota en jaksa kuunnella.

-Impaled Nazarene. Tuli varmaan selväksi kysymyksessä 11.

-neo-nazit+fasismi+rasismi. Ihmiskunnan sairauden ilmentymiä.

-pakolaiset Jolleivat aiheuta erityistä häiriötä ja pystyvät sopeutumaan uuteen yhteisöön, niin ei mulla mitään pakolaisia vastaan ole. Yleistäminen tässä asiassa on mielestäni melko ajattelematonta.

-lappi  Lähes puhdasta luontoa ei minkään keskellä. En haluaisi asua siellä, joskus käydä kylläkin.

-olut  Juon joskus, vaikkakaan en mitään pidä minään suurena makunautintona. Mieluummin viinaa taikka siideriä, kiitos.

-EU  Helpottaa maiden välistä toimintaa joissain asioissa, mutta toisaalta myös esim. rikollisuuden ja huumeiden leviäminen voi helpottua maasta toiseen liiallisen vapauden johdosta. Suhtaudun neutraalisti, toivoen tietenkin parasta.

Nyt kun lähestymme loppua... Voisitko esitellä Crimson Midwinterin jäsenet?
 Mä ärjyn ja huudan keuhkoni pihalle sekä teen kaikki sanoitukset (joita sitten ärjyn). 20 vuotta on kulunut elämästäni, johon olen suht’koht’ tyytyväinen tähän mennessä.  Jari Laine, kitaravelho ja biisien tekijä. Tyranniperkele, joka tähyilee vartiotornistaan. Jaakko Liuke, pian intistä kotiutuva toinen kitaristi. Rauhaisa luonne. Yliopisto-opinnot jatkuvat vuoden alussa.
Taneli Hatakka, bassoa hinkkaava hämärä black metal -jeesus. Bändejä ja projekteja vaikka muille jakaa.
Atte Mäkelä, bändin juniori, on ihmistornado rumpujen takana. Tukka lähtee tammikuussa, kun paskalaitos kutsuu. Takoo myös Shadows of Sunsetissä.

 Ja vielä ennen loppua, kerroppa koska voisimme odotella jonkinlaista uutta tuotosta bändiltä?
 Levy tulee toivottavasti ulos ennen ensi kesää. Ennakkotilauksia otan vastaan, sanotaan vaikka huhtikuusta alkaen. Odotuksen arvoista mättämistä tulossa... Ja mun kauttani tilaaminen tulee huomattavasti halvemmaksi...

Ja NYT lopuksi... sanoppa mitä huvittaa, jos jotain sanottavaa jäi...
Eipä paljoa huvita. On niin vitun synkkää ja lumimyrsky ulvoo puissa ja pohjoinen pimeys vallitsee metsien uumenissa. Kylmä talvisoturin sieluni huutaa autioon yöhön ja kaikk’ toivo heitettävä on... Niinpä niin, kuka tuotakin sitten jaksaa uskoa... Pimeyttä, kylmyyttä, pahuutta ja lämmintä kotiruokaa kaikille vaan! Maallisempiin asioihin: mulla on myynnissä kaikenlaisia demoja ja joitain cd:itä, joskus zinejäkin, joten jos vähääkään jotain kiinnostaa, niin kyselkää listoja. Tokaa demoakin on varmaan vielä saatavilla, kun tämä haastis julkaistaan, hinta 15mk. Muita tuotoksia nauhoittelen ilomielin, jos kasetin mukana seuraavat palautuspostarit taikka vitonen Suomen rahaa (dollaritkin käy, jos kansainvälistä henkeä löytyy). Näkemiin, puhunut olen mä.